Sara Hulkkonen

Joulukuussa 2023 Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kirjattiin käsinvalmistettuun lasiin liittyvä tieto, taito ja tekniikka. Suomi on valtiona mukana tässä yhteiseurooppalaisessa kirjauksessa. Suomen osalta merkittävää tässä luetteloinnissa on maamme lasikulttuurille tyypillinen muotoilijan ja lasinpuhaltajan/lasinpuhallusverstakon yhteistyö. Haluan siksi nostaa esille tätä yhteistyömallia edistävän koulutuksellisen asian. Opettajakollegani Marika Kinnusen kanssa olemme vuodesta 2010 alkaen suunnitelmallisesti kehittäneet Lasin protopaja-konseptia. Se toimii Ammattiopisto Tavastian lasialan koulutuksen yhteydessä osana lasinpuhallustekniikoiden opiskelua. Lasin protopajat mahdollistavat muotoilun ja taiteen alojen opiskelijoille tutustumisen lasinpuhallukseen ja keinon teettää prototyyppejä suunnitelmistaan. Mukana näissä protopajoissa on vuosien varrella ollut opiskelijoita kuudesta eri oppilaitoksesta, joista suurin osa on korkeakouluja. Lasialan opiskelijat saavat arvokasta kokemusta yhteistyöstä suunnittelijaopiskelijoiden kanssa. Uskallan nyt, noin viidentoista vuoden jälkeen sanoa, että tämän toiminnan kautta on syntynyt yksityiselle puolelle työpaikkoja. On suuri ilo nähdä lasialalta valmistuneiden opiskelijoiden jatkavan alalla tehden yhteistyötä muotoilijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Tiedän lasinpuhalluksessa tarvittavien perustaitojen oppimisen olevan hidasta, ja erikoitekniikoiden oppimisen olevan vielä hitaampaa. Laadun tekeminen vie aikaa. Tunnen työn haavoittuvan luonteen ja tiedän, että alan toimintaympäristö on vaikea useista eri sosiaalisista ja materiaalisista syistä. Siksi unelmoin siitä, että lasialan nykyiset ja uudet toimijat saavat nykyistä enemmän työrauhaa kehittää työtään ja kehittyä työssään. Työrauha mahdollistuu osittain rahan avulla mutta myös antamalla toimijoille henkistä tilaa ja luottamusta.

Vastaan, että eri aisteja yhdistelevä sensomotoriikka. Arvelen, että se näkyy elämässäni muutenkin ja on tiedostamattani aikanaan vaikuttanut ammatinvalintaanikin. Lasinpuhaltajan tärkein työkalu on oma keho. Lasinpuhaltajan on työssään herkästi tunnistettava yhteinen rytmi ja liike lasin kanssa. Lasinpuhaltajan kehollinen kognitiivisuus ja sellaiset herkät mikroaistimukset kehittyvät työn tekemisen kautta loputtomassa aikaperspektiivissä.

Uteliaisuus ja sitkeys, ja niiden avulla pyrkimys kriittiseen kokonaisuuksien tarkasteluun. Uteliaasti ja sitkeästi otan selvää historiasta ja seuraan nykyisyyttä, siksi osaan esimerkiksi arvioida erilaisia tulevaisuuksia. Ymmärrän kokonaisuuksien olevan liikkeessä, alati muotoutuvia ja uudistuvia, siksi uteliaisuus ja sitkeys perusvahvuuksina pitävät ainakin oman elämänpyöräni pyörimässä.

Ylpeyden kokeminen on minulle vaikeaa mutta rohkaistun nyt, usean päivän miettimisen jälkeen sanomaan näin: olen ylpeä siitä, että aikoinaan uskalsin lähteä opiskelemaan opetustyön ja lasialan yrittäjyyden ohessa. Ensin suoritin ammatillisen opettajan pätevyyden, sitten ylemmän korkeakoulututkinnon kuvataidekasvattajana, ja nyt opiskelen tutkijaksi. Tuossa välissä tein lasinpuhaltajamestarin erikoisammattitutkinnon työpaikkani mahdollistamana. Kaikki nämä opinnot liittyvät ajatukseen kehittää lasialan koulutusta. Voin nyt niin sanottuna oppimisen kokemusasiantuntijana vahvistaa, että tarpeeksi utelias vanhempikin koira oppii haastamaan omia käsityksiään ja siitä voi olla erityisen ylpeä.