Nooa Hietaniemi

Olen viettänyt viimeiset kolme vuotta opiskellen Tanskassa ja seurannut suomalaista lasialaa hieman sivummalta. Ala tuntuu Suomessa voivan hyvin ja etenkin nuorten tekijöiden meininkiä on ilo seurata. Myös Suomen tärkeä rooli käsinvalmistettuun lasiin liittyvän tiedon, taidon ja tekniikan lisäämiseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon nosti hymyn huulille. Olen viimeaikoina miettinyt yhteisöllisyyden korvaamatonta merkitystä lasialalle. Alaan on koodattu sisään jakamisen ja auttamisen kulttuuri. Parhaimmillaan lasin tekeminen on tiimityötä, jossa ego ja hierarkiat pistetään sivuun ja tärkeää on ainoastaan valmistettava esine. Luulen, että käsin valmistetun lasin perinne ei olisi tähän päivään asti säilynyt yhtä rikkaana ilman tätä erityispiirrettä. Samaan hengenvetoon totean, että käsityöläisyydellä on, ja tulee tulevaisuudessa olemaan, yhä tärkeämpi merkitys vastapainona digitalisaatiolle ja kulutuskulttuurille. Toivon, että näitä teemoja juhlittaisiin lasialalla entistä enemmän. Käsityöläisyys ja taiteilijuus eivät ole helppoja polkuja kulkea, mutta tärkeää on myös kertoa, että lasintekijänä voi elää, ja että työmme on merkityksellistä. Kannustan nuoria tekijöitä aktiivisuuteen ja omaehtoiseen tekemiseen sekä vanhempia tukemaan ja jakamaan tietoa ja taitoa. Unelmoin reilummasta maailmasta ilman portinvartijoita ja pirujen maalaamista seinille. Nykykäsityöläisyydelle on ominaista laaja-alaisuus ja niinpä me lasintekijöinä voimme jakaa näitä arvoja myös muille aloille.

Töitä tehdessä tulee kuunneltua kaikenlaista musiikkia. Jazz sopii hyvin lasinpuhallusmusaksi ja hioessa soi usein räp ja punk.

Selkeä vahvuuteni on uteliaisuus ja halu oppia uutta. Uteliaisuus vei minut lasialalle ja lasi tarjoaa loputtomat mahdollisuudet uuden opiskeluun. Teen myös hyviä puntteleita.

Teltta, puukko ja kalakamat